Älä kerro minulle Len
paavien ja pyhien lorttojen haamuista
tai tuulella käyvistä sormista,
jotka saavat vain aikaan
hiekkaan piirrettyjä suunnitelmia, sotkuisia kuvia.
Tätä on jatkunut aivan liian pitkään.
Ajattelen Ariadnea, johon emme koskaan kyenneet.
Kohennan palavaa paperia, valon muinaisjäännöstä.
Muuta meillä ei enää ole.
Ohuena riekaleena tulipätsissä luikertelee välähdyksiä
häistä, jossa morsian tapettiin
keinotekoiset kulissit
jotka yhdistää entiset ja nykyiset rajat, muinaiset tilat
sekä yksilön
suureen maanisdepressiiviseen kurkkulaulantaan.
Kaipaan voimasointua
ettei enää eksyisi johonkin käytävään,
josta ei pääse ulos.
Kerro siis minulle Len
kuinka viedä ihmisen keho vitriiniin
ilman nollia ja ykkösiä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti