Ajatus on mielessä
mieli on, missä se on
pielessä
oven väärällä puolen.
...
Älä koskaan pyyhi silmiä suljetuin kyynelein!
...
Maisemassa on ajatuksen mentävä aukko.
Vasen käsi meni metsään
kumarsi ylimielisesti puille.
Oikea käsi valutti hihastaan ajan
ja paiskasi sen maahan.
Pää kasvatti siivet,
katosi korkeuksiin.
Sen tilalle kasvoivat marionettinuken narut,
joita piteli joukko koodinpätkiä.
Voisin kirjoittaa sinut tähän tyhjälle aukeamalle
ja liiskata sen väliin ötököitä
tai avata sinut kuin voikukan
sanomatta katsettakaan.
Mutta pakkasen hidas lumo
moukaroi jo mustaa järveä valkoisten rantojen syleilyssä
ja kynnyksellä pohjattomien, kärsimättömien,
kuolevaisten kantaja kirjoo juuria.
Aremmat pisarat eivät tohdi nousta maahan saakka.
Aistiemme jatkuva tunkeileva pommittaminen
on keino tappaa aikaa,
vältellä nykyhetkeä.
Lyhyt ihonvälähdys johtaa aina uuteen
pimeään jaksoon.
Jokainen hetki on yövuoro,
jokainen niistä syö rahtusen peilikuvaamme.
Ja nuo sirpaleet lietsovat aivojemme satuja,
valonpilkkaa, laatikoita,
vieri vieressä
matalia, harmaita laatikoita,
korkeita, mustia laatikoita,
kirkuvia laatikoita,
vankiloita laatikoita,
seinähulluutta.
Ihmiset?
Mitkä ihmiset?!
Minäminäminäihmiset,
rasismimyönteiset ihmiset,
bonusten perässä juoksevat ihmiset,
tisseihin täytettä aivosoluista-ihmiset,
pakko päästä autolla oven eteen-ihmiset
"kieltäydyn uskomasta faktoihin"-ihmiset
vanhat ihmiset,
niin toisiinsa uupuneita
nuoret ihmiset,
niin toistensa kaltaisia pieniä murusia,
joita kukaan ei viitsi kerätä
poluilta koiranpaskojen viereltä.
...
yököyttää
...
ahdistutus
...
kyyhnyttää
...
pii'ilopaikka
...
uneuttaja
...
utopiaputoaja
...
Kun koskettaa hellästi varpaillaan
helteen väsyttämää järvenselkää,
voi tuntea kuinka varoen
sen siivet heijastelevat ympärilleen
ajatustemme viileyttä.
Pelkään sinua
ja päiviä, jotka vuotavat sinusta.
Se on sinun onnesi.
Minä olen sille uhka,
ihminen.
Kun päätäni painavat höyhenet,
tiedän, että on aika jättää pölyisiä jälkiä
kaikkiin niihin kohtiin,
joiden takia minut voidaan tuomita elämään.
Sormenpäitteni tuhat kimalaista
luovat valosta tyhjät silmät
siipien selkiin.
Nyt astiani on täynnä marjoja.
...
valoapaja
...
merkkarimakkari
...
iäisyyssade
...
sylisyys
...
piruutana
...
pyryhdittää
...
loanheittopussi
...
sikermäsäleikkö
...
petkututustua
...
syyllisyyskudelma
...
brewerywhere
...
korvaolettamo
...
sellitisti
...
tofulaatio
...
kainaloastuja
...
syvänmerentouttamo
...
outouuttaja
...
öylättiyölätty
...
elielinkautinen
...
Nurmikko muistaa jalanjälkeni
niiden nöyrän voiman
kuin vesihelmet ihollaan.
Ne käyvät loputonta keskustelua hiukkasista
jotka eivät aina lomittuneet oikealle taajuudelle.
Joskus täytyy kulkea pysähtymällä,
rakastaa etäältä, valehdella vaikenemalla
nukkua villatakki nurinpäin omissa ajatuksissa.
Se on syvä,
tuulinen tie kotiin,
jonne ei mahdu kahta kusipäätä.
...
yöyhdyttää
...
löyhytyslintu
...
synkoapaatikko
...
kaiuutin
...
kauheuspilkku
...
unizippaaja
...
hölynke(h)rääjä
...
räyhärikko
...
Olisitpa siinä
viettäisimme kiireettömän aamun
istuttaisin ihollesi märkiä nenäliinoja.
Niistä muistaisin miten huulesi tuoksuivat mansikoilta
eikä minulla ollut aikaa poimia niitä.
... ..
............. ........ ............. .. .................
...... ............ Rivien välissä vaikenemisen...
............. ... . ................. ........ aalto
... .......... ....... . ............................ ....
k s oa a tt i jaa r o i n
ti t aa k ni aja oo r i...
... tt k s jaan o r aa i oi
ajan rk o ... i s ota t ia
sano i t r ..jota ki aa
jotain..
.rja ktai so
a .. os jr to aia akti
t a k a tsii r o j a o a n
... . .. .
.... i k r t a osaan ti j o a...
... ajois krjotaa itn...
... osaan kirjoittaa
... tomuluutuma ... kynkkäräikkä ... tyhjänniittäjä ... kyhnytulkku ... pahoinvoimalaitos ... mielikuvitusloikkari ... tulitikkukuunnelma ...