Oppi I

 

Runojen kirjoittaminen on optimistinen teko.

Olennaisen äärellä

 

En omista yhtäkään kirjaa

tai äänilevyä.

Luonnossa riittää

luettavaa ja kuunneltavaa

ihan koko elämäni tarpeiksi.

Viattomat

 

Kun sade on vetäissyt 

viimeisen henkäyksensä,

tulee maaperästä

ruumishuoneen kaltainen.

Absurdiuden huipentuma

 

Ottaisin sinut kauniisti 

jos vain kykenisin

mutten saa sovitettua päätäsi

mihinkään pornosivun aktikuvaan.

Oma pää väsyy

mutta pääni muoto sopii vartaloosi.

Otan riskin ja nielaisen sammakon.

Keisarileikkaus

 

On kulunut tovi kahvia.

Jänikset kaivautuvat ulos 

silmäkuopistani.

Yön aikana tapetit on vaihdettu

vähin äänin märiksi räteiksi.

Sänky on vielä pukematta.

Yöpöydällä Linkola hymyilee minulle 

ehkä sekunnin.

Kirjan sivut maistuvat makeilta kuin veri.

Seinän takana maisema kasvattaa

liukuportaat,

jotka alkavat murtautua 

                                  kohti verkkokalvojani.

Painan portaita maahan,

                       jotta voisin hetken olla syömättä

kynää, ruumistani.

Semanttisen erottelun teoria

 

On aamu, pimeä.

Ilma täynnä rei'itettyä paperia.

Pilvet kerääntyvät taivaanrantaan ikkunoiksi,

joista ihmiset putoilevat.

Ruohon tuoksu on kitketty,

                                    tyhjät katseet kolisevat.

Väsyneet sulkumerkit 

                               roikkuvat korvista.

Unissakävelijät saatetaan hautaan

ja papit piilottavat herneet sierainten sijasta patjojen alle.

Kultainen päähänpisto

 

Alaston ääni

kolkuttaa sisään.

Sen massiivinen ristikko 

teroittaa pääni silmänräpäyksessä mykäksi.

Rintamalta ei mitään uutta

 

Jokainen vuotaa valoa omalla tavallaan

sodan keskelle,

                    kultaa mustuneet suonet

 tavoitteiden välillä.

Se mikä ei tapa, 

näkyy

vasta vuosien päästä

            

ja harmaan, pyhän eläimen sitkeys,

sen seitsemän sahaavaa varjoa

              löytää punaisista revontulista

aina itselleen pilkun pisteen sijasta.

Kuumana kesäpäivänä

 

Voi kunpa saisin olla

kuumana kesäpäivänä

mustan värinen lateksimekkosi

se pari numeroa liian pieni.

Sitä pukiessasi 

liimautuisin tiukasti

ihoosi kiinni

suudellen

täydellisen

vartalosi

jokaisen kohdalleni tulevan

uurteen

kummun

ja kaaren

alastomalla ihollasi.

Hehkuisit hellettäkin

kuumemmin.

...

(Vanha runo 6-7 vuoden takaa)

Joita korppikin kavahtaa

 

Nämä sienet eivät nouse.

Ne putoavat kouristellen,

                   imevät vettä paisunein kasvoin

kunnes hitaasti mädäntyvän ruumin haju

sammuttaa palavan silkkimeren.

Lasihelmiäinen

 

Yönkirkas vesi

puhuttelee sanatonta ohikulkijaa.

Kumarran sille neulaset, 

                             ainoat ajatukseni.

Hengitykseni on porsliinia.

Pelkään sen s

                           ä

                                 r

                                    k

                                        y

                                            v

                                                 ä

                                                       n 

5-7-5

 

Hämärässä näen

valkokangasbordellin

vain sormenpäillä.

Äiti

 

Silmäsi virkkaavat 

alkutalven oranssista valosta

nousevan kuun sirppiä.

Syntyy lämmin tunne, pullan tuoksu,

joka sulattaa jäisetkin hiihtäjät

ja itsesi näköiset puut

soittavat valkoisin jousin eläimille

tunturipurojen aariaa.

Juudaksen ikkuna

 

Tämä huone on aukoton,

mahdoton.

Rajat ovat väistyneet.

Keho on hauras, tahdoton.

Surun ja vihan keskellä

raajat ovat väsyneet.

Ymmärrys saapuu luoksemme.

Löydämme uuden keinon 

taivuttaa juudaksen ikkunaa.

Surmattuamme pystymme pakenemaan

sisältä lukitusta huoneesta säteilynä

yksin, yhdessä.

Kohti tulevaa

 

Hieron vettä kasvoille

pinnalla talven valkoiset ruusut.

Jalat hengittävät kahvin aromia

kuin pannumyssyn sisällä.

Unohdan yön railot,

puhkikirjotut ladut, äänekkäät pöllöt.

Tykkylumisten hartioiden alla

koetan tavoittaa kesää ahmivan

mustikan sinistä suukkoa.

Saattohoito

 

Joki on syvä

ilman hohtavaa silkkipukua.

Sitä ihmetellessä kuolee heijastukseensa.

Nöyryytetty

 

Kyynelistä kudottu verkko repeää,

pudottaa saaliinsa, 

kirkkaat patsaat, joiden kainalossa 

huolet ovat levänneet.