Yhdellä sanalla osa 15

 

...

kivunraahaaja

...

kryptiliaani

...

olé' massaolo

...

Otavaratalo

...

riippuvuuspuvustamo

...

laastijoutsen

...

kiputikkari

...

Myyjälle

 

Tiedätkös,

istuvuus ja imukyky on suorastaan erinomainen

mutta tämän käsivaipan,

jota myös älypuhelimeksi kutsutaan,

hajunesto on suorastaan surkeaa tasoa.

Istina/Pravda

 

Siveltimenvetoni rahisee kuin taajuutta etsivä radio.

Väistyn aaltojen tieltä.

Sanat murtuvat kuin kuivat orret, 

               luovuttavat kaikunsa kuulijalle.

Olen yhtäkkiä hereillä menneessä ja tulevassa. 

Lävitseni kirjoitetaan 

kahden kynttilän välisiä taistoja, sokeiden kanalaa.

Sähköisen tomumajan hiljaiset kourat laskeutuvat olkapäilleni.

Näyttelen nukkuvani joukkotuhoase pääni alla.

Harhaoppisopimus

 

Vanhus kävelee eteiseen,

joka tuoksuu 

hylätyltä lapsuusmuistolta.

Hänestä tulee sen uusi siemen,

hauras ruukku, joka tihkuu  

varjontäydeltä unta.

Nuoriso näkee vain

pilvien täyttämän peilin,

korkean kuin suolapatsaan

joka kulkee aina vierellä,

vaatii loputtoman janoonsa

suljettujen silmien sinistä multaa.

Näkemiin

 

Keskeytän itseni.

Nupullaan oleva meri häilyy edessäni.

Kalliot kurkkivat veden alta 

törmäten minuun.

Syvän hämäryyden painovoima 

kutsuu raivoten, 

ajaen minusta pois valon liekin.

Yksinäisyyden 

terälehdet kumartuvat puoleeni.

Hiljaisuus vaihtuu sinertävän pellon

korulippaisiin, joita ylläpidän 

hengittämättä.

Susilunnaat

 

Etsin vastausta sinusta.

Kasvojasi täplittää kaksi hautakiveä.

En ehdi punnita lumottuja palvelijoitani

kun luotijuna jo heijastuu niistä.

Sydän vetää minut jyrkänteeltä.

Huudan rypistetyn paperin voimalla.

Tunnistat minut vaivoin

ja vain silloin 

kun puhun aliravitun lapsen suulla.

Vastaat: 

Kukat pitävät aina meteliä. 

Talvi on paljon parempi.

Siitä voimme vielä valmistaa viiniä, 

                                   saatpa nähdä!

Neuloilla lävistettyjen perhosten 

                  soluttautuessa minuun 

vain huulesi suullani 

vakuuttaa minut jälleen kerran.

Kuin riistäisi satakieleltä laulun

 

Emme voi laskea enää hymistelyn varaan.

Täytyy siirtyä alaspäin taulukossa,

            merkitä uudestaan kumitetut sielut.

Rajaton taulu puhuu meille

                   hirtetyin kasvoin: 

Näettekö lasittuneet, 

putoamaisillaan olevat kilvet puussa?

Suohon sotkettu valo 

vaatii äärimmäisen huolellista kaivamista 

inkluusion miinakentällä.

Samaelin huulet

 

Pyörteen silmä ojentautuu

kasvojamme kohti,

vaikeroi raskaalla vaunullaan.

Suuhun johtava vallihauta valaisee

yön mustat tahrat, syvällä meissä.

Hiilenmusta lintu työntyy ulos nielusta,

möyhii lapset

että oppisivat kävelemään 

märkivän tilinpäätöksen päällä.

Ohikulkumatkalla

 

I

En tiedä, 

miten päästä sisäkehälle,

kuinka luovia siellä, jos pääsisinkin.

Olen kadottanut nimeämisen taidon.

Rakennan ominaisuuksia,

joista yritän päästä eroon

saattelemalla kalterit alttarille.

II

Arkunnaulat hohkaavat kun poltan aikaa.

En kuitenkaan tikitä reunoja myöten.

Se pyyhkisi kukka-asetelmat.

Muovinen universumi

auttaa minua palaamaan vain alkutilaan.

Sielunmessu

 

Tähän kuppiin kirjoittaa näkymätön ääni.

Rienaava. Kuparinruskea.

Minulla ei ole sen juuria, 

                            ei virtaamisen taakkaa.

Polvilleen pakotetut hanget 

katoavat hiljalleen kiduksien väliin.

Kannattelen painavaa ainetta, 

joka ei lainkaan tarvitse väriä,

                                ei saaria itsensä päällä.

Yhdellä sanalla osa 14

 

...

kuvettamo

...

maisemankaataja

...

silmäkarkkinarkkari

...

diskauskone

...

sattumanvirkkaaja

...

varvausleikki

...

likakiituri

...

Utöpia

...

lummetus

...

lentokalasuukko

...

Baabelin kalatarha

 

Kerran näytit salaisuuden myllynkivistä,

totuuden pitkät jäljet, niiden

lukemattomat savuavat varjokuvat, 

joita aika oli jauhanut.

Kukaan ei lähetä niille enää kukkia,

ei omista yhtäkään ajatusta,

joka ylettyisi aaltojen yli.

Kansakunnat ovat väsyneet

jäljittämään ryysyjäsi, leipiäsi ja kalojasi.

Ne valmistautuvat ruokkimaan

patsaittensa juuria omien verellä.

Unohtamisen anatomia

 

Välttyäksemme ikäviltä asioilta

sängyt naulataan täyteen teräviä vanhuksia,

jotka putoavat kuitenkin ilman,

                                       että kukaan huomaisi.

Polku muistiradalta krematorioon pisteytetään.

Maan vetovoima 

tarjoaa huojennuksen housujen laskemisesta.

Kolehti elehtii rauhoittavasti.

                    Punainen enkeli kuiskaa perään kiitoksen.

Otamme öylätin suuhun varmuuden vuoksi

ettei hoitajien raadellut kädet

                  improvisoisi päiviimme enempää lepositeitä.

R*******a

Joku raahaa varjoansa äänettömyyden orsille.

Kasvot on käännetty nurin.

Sormet rystysineen muistuttavat savuavan majan hiillosta.

Hän kypsyy hitaasti. Nostaa selän pystyyn kuin purjeen.

Hyinen sametti virtaa iiriksien läpi.

Talvet kohoavat pintaan kuin pullistuneet ruumiit.

Haavoitettu ulappa 

alkaa kiertää kaivon pohjaa.

Kynän ankkuri uppoaa entistäkin syvemmälle.

Kaikista niistä sinuista

 

Ihosi uurteet muistuttaa pilvien hajonnut kotia.

Silmäsi yrittävät niellä itkua. 

Et kestä nähdä läpinäkyviä puhekuplia.

Poimit raa'at marjat pois kevään ja syksyn alta.

Sinen järkkymätön muuri vaihtaa asua.

Eletyn viivan taakse jääneet lauseet

eivät ehdi kuivua

kun laakeriköynnös jo saartaa 

                       vuodenaikojen mieltä.

Rotat ja varikset nokkivat päivien rippeitä.

Kasvat umpeen kodittoman ääntä.

Pelottavin matka on matka itseensä

 

Vapaa ihminen 

tavoittaa kaiken itsessä,

on perillä joka hetkessä.

Ensiaskeleita

 

Maisemanleikkaajan sanat hätkähdyttää.

Sammakoita oikomaan

tarvitaan ainakin kuusi vuotta.

Kiertorata on hidas. Pitkä varjo lukee jo tiilenpäitä.

Hopeiset sanat nukahtavat ilmaan.

En aio perääntyä.

Tukin kuvastimen suun sammaleella.

Huulten portti murenee. Silmukka huokaisee syvään. 

Nousuvesi vetäytyy 

hehkuvia ranteita pitkin vastarannan kajoon.

Odotus

 

Kevät naukaisee pian.

Valonsäteet hengittävät valkoiseen liinaan reiät

tirskuen, vuotaen,

varttuen kuin yhdestä sielusta.

Mielen joutilas etana ryömii ulos.

                           Solut alkavat kukkia hellivää kaipausta.

Sarvensa pudottaneet puut loikkivat kuin tuulijänikset

tomupeltojen läpi

kantaen mukanaan silmien vihreitä rusetteja.

Yhdellä sanalla osa 13

 

...

maa-allikko

m

a

a  l  l  i  k  k  o

...

pirtaimisto

...

anomusmalia

...

maljapuhepetturi

...

muuttovaras

...

murtovarras

...

ikuisuususkomus

...

ikuisuuskomennus

...

huolettamo

...

nelijänistää

...

heristyshuone

...

jallitusneuvottelu

...

tsunaminamipala

...

kuuppanuus

...

mieheyttää

m

i

e  h  e  y  t  t  ä  ä

...

sisilikolättilisko

...

Rumiin laatikoihin kyllästyneet, käsi ylös!

 

Kaupunki ei kuuntele asukkaita,

ei arkkitehtia.

Se tahtoo vangita

kauneuden uhkaavan vapauden

sokaiseviin kalvoihin, maireisiin salkkuihin.

Vain ahtaan hengityksen aitioissa

kääntyvä vastalause kelpaa.

Luomiskertomus

 

Syvällä kuoressa, lähellä halkeamaa

tulehdus virkkaa käärmeen häntää.

Pohjattoman kehän ilme

                       säkenöi olkiukkoskuuroja,

joiden lupaamalle taivaan rintakehälle

painautuu täysin.

Kupolin selkeys puraisee kuulijaa. 

Loishymynsä takaa noituu pilvet nöyrtymään.

Epätoivoisten polvien raastavassa myrskyssä

luiden kuja alkaa rakentaa 

märästä villasta ideaaliolennon loimilankaa.

Ne muistavat ketkä muistavat

 

Otsan uusi laskos nakertaa kehoa.

Kipu kiipeää olkapäihin ja sytyttää tulisia pätsejä.

Rikottu katse 

hylkii vastaantulijat.

Sormenpäiden voipunut leimasin

koettaa astua nimensä päivän pimeneviin kaistaleihin.

Horisontti kellastuu,

myös muistojen liharaamatussa.

Saarrettujen kasvojen linnoitus

 

Tummuva sade saapuu valkoisissa kaavuissaan,

halkaistuin mielin peittelee kauniin vartalon.

Kivet kihoavat otsalle. Silmä kaatuu askeleen ylöspäin.

Ikonin alla

viivan kukinto jäykistää puiset lihakset.

Linnun näkökenttään kastettu sormi jatkaa seuraavaan.

Niskalaukaus

 

Kaikki kantavat eroosiota mukanaan.

Sen nähdäkseen

on tuijotettava jään edestakaista liikettä tarpeeksi pitkään.

Vain lyhyt viivähdys kevään oratoriossa

ja korvaan pesii heleä talvisen kristallin nuotti.

Sitten vastaan kävelee oma selkä,

jonka tehtävä on

keksiä uutta moitittavaa joka päivälle.

On päätettävä, 

tippuako jään läpi

vaiko pukea lumipatjan alla muhineet shortsit.

Paskahalvaus

 

Maailma ei tästä enää parane.

Se kävisi aivan liian kalliiksi.

Puita tuhlataan ohjesääntöjen levittämiseen.

Tappion tyyneys aiheuttaa tungosta rivien loppuun.

Kesät kutistuvat liian pieniksi

kun jäämme yksin reseptijonoon.

Talven koleat varpaat liputtavat harva se päivä

meidän kunniaksemme.

Kalenterista tulee rikkinäinen puhelin

kun se alkaa aivastelemaan.

Yhdellä sanalla osa 12

 

...

tai-ivata

t

a

i  v  a  t  a 

...

hirnupiimä

...

aivastelma

...

hutilustikka

...

hujoppilas

...

rumuusmustelma

...

lusmuililjankukka

...

körttipakka

...

viikunapiilari

...

taivasvaellus

...

hyvyysväistelijä

...

pahuuspyhimys

...

 

huu-urut

h

u

u  r  u  t

...

tuuliluuta

...

korroosionisti

...

potilasjoutilas

...